Maaliskuun alussa Opetushallituksen asettama katsomusaineiden kehittämistyöryhmä julkaisi loppuraporttinsa, jossa se esitti ehdotuksensa katsomusaineiden opetuksen kehittämiseksi.

Osaa muutosehdotuksista pidän hyvinä. On kuitenkin myös ehdotuksia, joita jäin kaipaamaan, ja ehdotuksia, joista en ole erityisen innoissani. Puuttumaan jäi ehdotus yhteisestä katsomusaineesta, jonka tarpeellisuutta myös työryhmään kuulunut Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen ansiokkaasti perusteli Helsingin Sanomissa 21.3. julkaistussa kirjoituksessaan. Jos eri katsomukset eivät mahdu edes samaan luokkahuoneeseen, miten ihmeessä saamme ne soviteltua samaan yhteiskuntaan?

En osaa iloita siitä, että ylioppilastutkintoon lisätään lyhyen aikavälin ratkaisuna islamin koe. Emme koskaan pääse siihen tilanteeseen, että meillä olisi ylioppilaskoe ihan jokaisen Suomen lukiolaisen katsomukseen. Eikä toisaalta ole niin, että kustakin uskonnosta kuuluisi tietää vain niiden, jotka kyseistä uskontoa itse harjoittavat.

Jos työryhmän sisältäkin löytyi kannatusta yhteiselle katsomusaineelle, miksi sitä ei päädytty suosittamaan? Todellinen syy taitaa olla eräänlainen kolmen kauppa. Työryhmään kuului edustajia evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä Suomen islamilaisen yhteisön piiristä. Nämä kolme ovat myös kolme suurinta uskontokuntaamme. Kun katsomusaineiden yhteydessä puhutaan vähemmistöistä, paljastuu hämmentävän usein, että itse asiassa sillä tarkoitetaan lähinnä vain kahta suurinta katsomuksellista vähemmistöämme: ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvia ja islamin uskoa tunnustavia.

Kaikkia – ei vain kolmea suurinta – koskeva yhdenvertaisuus toteutuisi huomattavasti paremmin kaikille yhteisen katsomusaineen kautta, ja ikään kuin bonuksena katsomusaineiden opetuksen järjestämisen hintalappukin pienenisi. On kestämätöntä, että koulua koskevassa päätöksenteossa pidetään silmällä lähinnä kolmen suurimman uskonnollisen yhteisömme etua sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään ratkaisu, joka palvelisi koulun arkea, tiedollisten tavoitteiden saavuttamista ja yhdessä elämistä.